DIARY

MORDONG FROM CAMP FORE

Siitähän on taas aikaa, kun on viimeksi saanut jotain tarinaa tehtyä tällekki sivulle. Pistetään siis nippuun edellivuosi ja kuluva kevät...

2009 vuosihan alkoi meillä nauhoitusten merkeissä ja keväällä olikin jo tuore EP laulamiskunnossa. Valmista piti olla kesään mennessä, mutta toisinhan siinä tietenkin kävi. Muutoksen aikatauluun aiheutti laulajamme työkuviot, kun hän lähti Helsinginmaalle tienaamaan leipää perheellensä. Noh, ymmärrettäväähän tämä tietenki on ja niin nieleskelimme murheemme ja jatkoimme kohti uusia pettymyksiä. Keikkailu oli suunniteltu tyyliin, ”kun saahaan tämä lätty ulos, ni sitte...”, joten suuria ei ollut luvassa. Vanhalla matskulla kun ei viitsinyt enää lähteä markkinoimaan. Uusi tulisi olemaan kuitenki aina se kovempi juttu. Mutta käytiinhän me keikalla sentään... melkein... Kotipaikkakunnalla Vaalassa järjestettiin Rauniorock pienfestari ja meidän oli tarkoitus heittää setti siellä. Keikkaa edeltävä ilta venyi kuitenkin pitkälti aamuntunneille ja sopimuksessa oleva ”nollarajapykälä” ei parin bändin jäsenen kohdalla täyttynytkään! :-D Mitä jäi käteen... no saatiin lainata kamoja ilmaiseksi festarin järjestäjälle ja postissa tipahti 100 € sakkomaksu siitä, kun ei esiinnytty! Miltei ajokunnossa, eikä rokkia saa soittaa... mitä vit... No tästäki selvittiin kovilla treeneillä jossa oli katsojia enemmän, kun itse festarilla!!

Syksymmällä alkoi kuitenkin tapahtua nauhoitusten osalta, kun Tero saapui etelän reissulta takaisin sivistyksen kehtoon. Laulut valmistui vauhdilla ja tuloksena 6.4.2010 julkaistu ”Rapture Run” – EP. Tältä pläjäykseltä lohkaistu nimikkobiisi Rapture Run löysi tiensä Rockpolis organisaation tekemälle Black Gold 3 – The Modern Times Of Oulu Rock kokoelmalle, jolla on tarkoitus markkinoida Oululaista musiikkia isommissa ympyröissä. Keikkarintamalla alkoi tapahtua juuri sopivalla hetkellä. Metallijätti Children Of Bodom oli saapumassa Club Teatrialle ja mikäs muu se sinne lämmittelemään passaisi, kun FORE itse. Keikka oli todellakin meille iso juttu ja halvetin hieno kokemus. Eipä sitä aikaisemmin ole tuon kokoisella lavalla päässytkään möyhimään. Jokseenkin voitti meinaan Paltamon ja Kittilän nakkikopit! :-D Tästä keikasta myös tehtiin video-/ äänitallenne, jota voi käydä katselemassa Youtubessa (hakusana Rapturerun). Katsotaan mitä keksitään lopulle nauhalle...

Tulevaisuuden keikat ovat tätä kirjoittaessa vielä auki, mutta kaksi keikkaa on jo sovittuna. Ensimmäinen on Oulun Nuclear Nightclubissa 12.6. järjestettävä livesoiton MM, jossa jokainen bändi soittaa noin 12 min. setin. Meidät sillä voi nähdä klo: 00.24-00.36. Vaikka setti onkin vain max. 2 biisiä ajateltiin tämän olevan vain hyvää promoa. Mukavahan se on aina soitella. Toinen sovittu keikka onkin sitten heinäkuun lopussa, mutta se on kuitenkin hieman isompi Qstock festivaalilla Oulussa (www.qstock.org). Siellä pistetään jalalla koriasti Rockpolis lavalla. Tulevaisuus siis näyttää tällähetkellä hyvältä ja lisää paskaa on siis luvassa... Sitten vain nauttimaan kesästä, kärpäsistä, kaljasta ja tietenki... FOREsta!!!

t: Rumpaloitsija Musti

19.5.2009

Studiopäiväkirja

Laulu

Homma/Nauhoitus
Paikka/Einola
Tavoite/vokaalit (ja vähän konsonanttejakin).

Jani kaarsi jo lähes sulaneelle pihamaalle mukanaan kaikki nauhoitukseen tarvittava tarpeisto. Pelkästään laitteisto oli saanut jo pintakiillotusta oikean "räkäjarrun" ilmestyessä mikin eteen. Hyvästi haarakiilat ja tuttu turvallinen tuoksu, alkoi jo jännittää. Toivo paremmasta oli kuitenkin läsnä. Olin uhrannu edellisestä vuodesta suuren osan äänialani kasvattamiseen ja siihen että pysyisin satunnaisesti jopa nuoteissa jotka ruokkisivat harmoniaa ja josta normaali oloissa syntyy musiikkia. Parilla huudolla vedettiin levelit kohdilleen todettiin että äänen väri/ilme/soundi/korkeus lähes kaikki oli muuttunut viime vuodesta. Onnettoman sattuman johdosta kaikki sanat joita olin sylkenyt talven hiertämästä mielestäni olivat hävinneet bittiavaruuteen, vitutti. Oikeastaan perkeletti ihan saatanasti. Toisaalta, talven sydämessä kirjoitetut sanat tuntuivat hiukan kylmiltä ja negatiivisilta kun ulkona aamutähti heitteli säteitään niin että tapulia pakotti. Ajatus siitä että sanat käsittelisivät välillä muutakin kuin pettymistä ja ihmisyyden päähänpotkimista houkutteli, mutta oilisiko minusta siihen, kääntämään takkini, olisiko positiivisella solistilla enää asiaa Foren riveihin? No tottakai! Eihän tämä mitään vitun blackmetallia ole. Olin kasaillut parin kuukauden aikana ajatusrunkoja ja tarinoita biisien ympärille kun ne olivat instrumenttaaleina paukkuneet kuulokkeissa tilanteesta, ajasta ja paikasta riippumatta häiriten kanssaihmisiä ympäristöön kantautuvalla nopeatempoisella sihinällä. Aloimme siis hieromaan sanoja ja sovituksia kohdalleen. Inspiraation aalto jaksoi kantaa meitä parisen tuntia kunnes koimme olevamme valmiita juomaan kupin kahvia, ja myös rikkomaan hiljaisuuden joka vielä hallitsi raiturin lauluraidoilla. Ensimmäinen kappale alkoi valua nauhalle säkeistön muodossa ja tarkoitan tosiaankin valua, hitaasti... 2h--> Kertosäkeen saapuessa kuulopiiriin palutui mieleeni pala melodiaa ja muutama rivi tekstiä jotka olin valmistanut perinteisellä metodilla*, Janin myötävaikuttamisen jälkeen se sopi kuin kumisukka, kuparinen oli rikottu, homma oli osittain paketissa ja ensimmäinen kierros takana. Nauhoitukset olivat olleet vähintäänkin yhtä tyydyttäviä kuin eilinen oikean käden iltalenkki, Einola hiljenee hetkeksi.

Takaraivo selkään ja kaula kohti uutta pyykkinarua.
T: Vokalisti/Konsonantisti Tero

3.3.2009

Studiopäiväkirja

Basso

Niinhän se koitti lauantai ja bassot pitäis narulle roikasta. Perjantain pohjustus onnistui sen verran hyvin, että ois jopa uskaltanut auton rattiin, mutta eipä tarvinnut kun kitaristimme Jarkko kaarsi autolla pihaan. Tavarat kyytiin ja kohti Vaalaa. Ahmalan pihaan saavuttua tuttu keltainen lumi muodosti varsinaisen kunniakujan kohti treeniksen ovea. Qmi oli jo aloitellut vehkeiden laittamisen ja varsin pian päästiinkin säätämään itse soundia. kauaa siinä ei tälläkään kertaa nokka tuhissut vaikka säädöt jotka on toiminut viimeiset viisi vuotta ei nyt tuottanutkaan aivan sitä oikeaa murinaa. Eipä siis muuta kuin kuuntelemaan mitä pojjaat oli saanut siihen mennessä aikaan. Treenin puute hieman hirvitti ja aivan aiheesta. Eipä ollut juuri hajua mitenkäs ne piisut oikein menikään. Loppujen lopuksi opettelu meni melkoisen vauhdikkaasti ja ensimmäinen piisu oli purkissa oikein mallikkaalla vauhdilla. Laulajamme Tero oli kunnostautunnut kuvaamisen puolella, mutta olisiko tullut otettua voimajuomaa toisellekkin jalalle muutama kerta liikaa, kun alkoi jo melkoisesti häiritsemään miehen "kuvakulmat". Tästä meinasikin kehkeytyä melkoinen episodi, mutta onneksi sitä on hevi kansa sen verran rentoa purukkaa ettei muutamaa kova äänistä kommenttia lukuunottamatta muuta tarvittukkaan ja homma jatkui. Toisen ja kolmannen piisin aikoihin kämppään ilmeistyi myös Ääniportin väki seuraamaan miten se bassoilu luonnistuu. Vissiin ihan kohtuudella, kun jaksoivat seurata nauhotuksia vielä neljännenkin piisin kohdallä. Tässä vaiheessa oli kämppu suorastaan pullollaan muusikoita. Koko Vaalan "kerma" oli sulloutunut tuijottamaan basisti parkaa joka koitti keskittyä soittoon. Kävipä mielessä sellainenkin toive, että olisi niiden muusikoiden taidosta edes hitunen siirtynyt bassoilijaan, vaan eipä siirtynyt. Tämä tuli karvaasti koettua seuraavana päivänä kun jatkoimme nauhotuksia. Yksi piisi piti vetää kokonaan uusiksi, sen verran karmeaa kuultavaa se oli. Aamuunhan se meni sitten turinoidessa Ääniportin kavereiden kanssa. Kumma kyllä, herätessä ei juuri krapula vaivannut jos ei lasketa sitä, että henki vinkui kuin pahin teekattila kun oli kessu maistunut oluen kyytipoikana liiankin hyvin. Vissiin Ahmalan oma poika Arto, oli käynyt yön aikana sääteleen soundit päin persettä ja niitä sitä sääjeltiin sitten hartaasti takasin kohilleen. Nyt soittokin tuntui paljon helpommalta ja kolme piisiä olikin narulla parissa tunnissa. Niin oli sekin nauhoitus sessio ohi tältä erää. Jatkosta vastaa äänihuulitaiteilija Tero.

23.2.2009

Studiopäiväkirja

Kitara

Jos tämä nyt menisi kerrankin kerralla ilman ongelmia (vastaus tuonnempana). Tämä ajatus oli päässäni torstaina 19 päivänä helmikuuta, kun aloin miettimään jo lähestyvää kitarasessio osuuttamme. Soitto Janille, joka yllättäen ilmoitti, että ei ollut saanut miksattua rumpuja vielä valmiiksi ja että perjantaina olisi mahdollista päästä testailemaan soundipolitiikkaa, mutta myöhään se olisi mennyt. Päätimme siis kuitenkin, että lähdemme vasta lauantaina kohti Vaalaa. Aamulla tavarat autoon ja kohta jo saavuimme Vaalacityyn. Tavarat pois kyydistä, jonka jälkeen astuimme hyiseen ahmala sviittiimme. Tarkoituksena oli kokeilla jotain uutta (joka kerta sama homma). Päätimme testata naapurikämpän Konstan Engel –merkkistä vahvistinta ja kaappia nauhoitusmielessä. Aikamme…siis todellakin AIKAMME värkkäiltyä eri vaihtoehtoja, tulimme taas siihen tulokseen, että soitamme siis vanhaksi hyvälle todetulla tavalla. Raahasimme siis Janin Peavey:n ja omatekemän kaapin nauhoitushuoneeseen ja avot. Valehtelematta kymmenessä minuutissa saimme tehtyä aivan mielettömät kitarasoundit. Kaikenlaiseen kokeilemiseen siis meni kieltämättä liikaa aikaa, joten luovutimme ja päätimme tulla sunnuntaiaamuna klo 12. Allekirjoittanut päätti kuitenkin lauantai iltana hieman maistaa makeaa huurteista. Lyöttäytyipä illan ratoksi seurakseni basistimme Markus. Aamu olikin sitten jotain muuta kuin makea…huh. Jani potki ylös ja ei muuta kun ahmalaan. Rec -nappi pohjaan ja parin tunnin sisällä purkissa olikin jo pari veisua. Koko kitarasessio saatiin päätettyä kello kaheksan aikoihin illalla ja olipa kyllä takki aika tyhjä jo tuossa vaiheessa. Viimeiset kuuntelut ennen kuin laitamme vahvistimet pakettiin ja kiinni. Ensimmäisen biisin kohdalla mutustelen kuinka hyvältä tämä kuulostaa ja yht´äkkiä takaa kuuluu: ”Vitut oo vielä valmis”. Jani siis kuuli onneksi yhden kohdan ja ei muuta kun purkkiin sekin ryökäle. Noin puolen tunnin kuuntelun jälkeen hymy oli tosiaan korvissa, mutta ei varmaan basistillamme Markuksella, joka tulisi seuraavana lavalle. Siihen asti siis…ai niin ja se vastaus. Eli vituiksi oli taas menossa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

17.2.2009

Studiopäiväkirja

Rummut

Kohtuullisesti tuli lunta, kun käänsin auton kohti kotirintamaa mielessäni pistellä narulle uuden demon rumpuraidat. Tammikuu, tipaton sellainen, oli kääntynyt jo hyvän matkaa keväälle kun kello kahdeksan aikaan perjantai iltana avasimme treeniksen oven ja astuimme Ahmalan kylmään sisukseen. Asteita n. +6 ja ei muuta kuin rakennuspuhallin töhöttelemään lämpöjä pirttiin. Asettelin tuoreet symbaalit ja Änärin Jannelta lainaamat haitsut paikoilleen Q´min ja Jaccen asetellessa mikityksiä kohilleen. Tästä se taas lähtee, mietiskelin ja avasin huurteisen. Jacce laittoi digikameran pyörimään ja aloimme vetää ensimmäistä virsua. Klickin kanssa soittaminen oli jossakin vaiheessa ilmeisesti päässyt unohtumaan, mutta pikkuhiljaa homma alkoi mennä purkkiin. Puoli yhdentoista maissa ja kolmen biisin jälkeen päätimme lopettaa kyseiseltä illalta ja siirtyä seurustelemaan tuttujen kanssa väkijuomien säestäessä. Olin jo unohtanut miltä kankkunen tuntuu, kun istuin lauantai-iltapäivänä Q´min kyydissä menossa jatkamaan mihin edellisiltana jäätiin. Pari putelia Poweradea ja kyllä se siitä. Kaksi viisua vielä jäljellä… Vaikein tai vähiten treeniaikaa saanut uusi viisu viimeisenä. Nauhuri käyntiin ja pientä tuskanhikeä pintaan. Kumma kyllä tästäkin selvittiin ihan ilman mitään valtavia vastoinkäymisiä ja parin voimistelutunnin jälkeen minun osaltani saatoin tässä nauhoitussessiossa siirtyä ns. laulukuoroon. Auton nokka kohti kotia ja uusia seikkailuja… saas nähdä mitä kaikkea kivaa ne poijjaat keksii kitaroittensa kanssa seuraavalla kerralla.

27.10.2006

Ja taas raituri vinkuu ja vikisee kun isot miehet huutaa ja huitoo. Kunhan ei vaan tällä kertaa tippuis. Elikkäs on saatu jo toinen osio tätä uutta ja erittäin hienoa laulunpurkitussessiota nauhalle. Sen hedelmänä toimi tällä kertaa ihan meidät itsemmekin yllättänyt (työnimi) Fore siitä5. Aikansa raakaa hedelmää mutustelleet solisti ja kitaristimiksaajamasteroija saivat aikaiseksi sovitus ja sointurungon (siis lauluille) joka kyseisessä rallissa on sointukuvioiden puolesta hiukkasen tavallista yksinkertaisempi. Solistin kurkku voideltiin parilla keskiketterällä ja johan alkoi taas tuttu murina repiä miellyttävästi raituria. Suurin piirtein kertaheitolla lukuun ottamatta muutamaa biisiä perustavanlaatuisesti muuttavaa rytmikikkaa saatiin Fore siitä5 pakettiin niin nopeasti että melkein hävetti joten ihan muusikon ylpeyden ja otsahien vuoksi päätimme vielä paneutua toiseen veisuun samalle iltaa. 2.5h siinä hierottiin ja siitä ei tullut ihan mittään, masennuin. Join olutta… paljon…venomiöverit.

Syrjäisessä paikassa Oulun kupeessa tärähti käyntiin raivokkaat desibelit omaava ja laulujen täyttämä ensitahti nauhalle. Ensimmäistä biisiä jatkettiin kertsin kautta c-osaan ja kuin itsestään ensimmäinen rypistys oli jo valmis. Lauluosuudet käynnistyneet.

31.8.2005

"Syksy saa, minä en..." Alkaa olla sitte kesälomat kaikilta lusittu ja laulut laulettu. Paitsi itseltäni tietenki. Piti rueta kirjottelemaan päiväkirjaa taas, tai taas ja taas, ku eipä tuonne kukaan muukaan näytä kirjottavan mitään. Noh eipä siinä… Kesä meni sitte niinku siivillä. Välillä ei huomannu ollenkaa, ku viikko oliki takana…ja oli TAAS perjantai!! Jesh…yhdet otetaan aina!! Ei silleen, mut kuitenki. Oolrait… Kesä alkoi lopussaan aika hiljasesti. Vapun tienoilla, ku saatiin se Pro Rudis pahvilaatikossa kämpille, alkoi sen mainostus ja arvostelujen odotus. Tietyissä piireissähän tiedettiin jo, että demo tai omakustanne EP, niinku me tapaamme sanoa, on helvetin kova juttu ja vastaavanlaisia ei oo paljoo liikenteessä. Pojat ku näki vaivaa aika helvetisti tuon lätyn sisältöön loistavin lopputuloksin!! En itse ainakaan oo törmänny vielä demoihin, jotka sisältää videon ja muuta härpäkettä…kaikki kunnia siis Tupolle ja Jaccelle!! Harmittaa vaan, ku noissa arvosteluissa menee melkeen puolesta vuodesta vuoteen!!! Mukavampi se on tarjotella niitä levy-yhtiöille, jos on arvosteluja mukana valmiiksi. Että sellasta…Pro Rudista on vieläki tarjolla ja jos sinulla, hyvä lukija, ei vieläkään ole omaa Pro Rudis Demo/EP:tä, niin helevetin kyytiä tilaamaan se, että saahaan maksettua Q´mille velat pois. Heinäkuuun alussa käytiin sitte Kajaanissa keikalla parin muun bändin kanssa, ja hauskaahan tuppas olemaan. Harvalla ns. demobändillä on mukana 2 kuljettajaa/roudaria ja turvamies, paitsi meillä tietenki oli!! Keikka meni tietenki ihan putkeen ja taisipa siellä olla muutama, jotka ihan tykkäs musiikista!! Ikävä kyllä orkesterimme kärsi hieman huonosta soundipolitiikasta, koska rumpalipoika ei kuullut juurikaan mitään muuta, kun laulun…oli siinä sitten muillakin ollut jonnimoisia onkelmia kuulla toisiaan, mutta näillä eletään mitä tarjotaan…Kajaanissa bäckäripuitteet olivat kohillaan…ruoka oli helvetin hyvää, olutta löytyi backstagelta. Ainoana miinuspuolena oli sitte sen ahtaus. Sinne ku työnsi meidän poppoon kuskeineen ja turvamiehineen, ni johan rupes paska haisemaan ja kaasupullot poksahtelemaan. Ei mitään järkeä. Eli aikasta vitun ahasta. Noh…sehän ei meitä tietenkää haitannu ja siitäki selevittiin. Heinäkuun loppupuolella oliki sitte Oulun vuoro kuulla julistusta hevistä. Paikkana oli ehkä jo legendaarisenakin mainittu Ravintola 45 Special. Tällä kertaa saatiin jo ihan roudata tolokusti, koska olimmehan lähin bändi, joka esiinty tuona iltana. Muut olivat muistaakseni Riihimäki – Helsinki – Tampere akselilta…ihmeellisen kuulosia paikkoja! Mutta roudaus alotettiin hyvissä ajoin Ahmalasta kusimme (kiitokset Pennaselle), Q´min ja itseni voimin. Jacce, Tero ja Tupelis olivat Oulussa valmiiksi tarkkailemassa tilannetta. Ouluun päästyämme roudaus tapahtuiki sitte jopa äärimmäisellä nopeudella, koska mukaan tuli poikain lisäksi Oulun Turbojugendin sakkia. Näin ollen meikäläisen ”massiivista” rumpurykmenttiä päästiin melkein heti lyömään kuosiin, ja siinähän ei sitte kauaa mennykkää. Tällä kertaa soundeissa ei ollu mitään valittamista. Kaikki yksinkertaisesti toimi ja hyvin… aikanki minun mielestä! Meininki oli helvetin hyvä ja aikasta paljo sitä taisi olla ihmistäki…sinne lavalle, ku ei tahdo oikeen nähä kaikkee. Vitutti vaan, ku kovin bändi soitti ensimmäisenä. Sanottakoon yksi miinuspuoli, joka oli backstagetarjoilu!!! Ensin meidät vietiin syömään eri ravintolassa sijaitsevaan mestaan, johon oli katettu pöytään vihanneskeittoa ja...vihanneskeittoa ja …mitä vit…pelkkää vihanneskeittoa!!!! No, tietenki nyt kävi niin, että koska teimme viimeisenä soundchekin ja läksimme syömään, niin se ensimmäinen ”pääesiintyjä” bändi meni sitte ja söi perkele kaikkien lihasapuskat…notta perkele!!! Noh…mehä ei olla moksiskaa näin jälkeenpäin. Korjasimme näläntunteen muutamalla keskioluella! Muuten oikeestaan helvetin mukava ja onnistunut ilta, tullaan mielellään toistekki. Mieleeni tuleekin eräs kaveri joka tuli keikan jälkeen bäkkärin ovelle sanomaan, että ”Alkakaa nyt tulla vielä vetään yks biisi, siellä on yleisö aivan pähkinöinä!! Vittu te ootte kovia livenä!! Teijän levyt on ihan paskoja, mutta vittu te ootte kovia livenä!!”…siinä vaiheessa tuli kyllä niin hyvä mieli, että olihan se encore vejettävä!! Kohta alkaa olla sitte syyskuu ja homma alkaa taas alusta, elikkä FORE työstää parhaillaan uutta materiaalia. Nyt kun päästään normaali viikkorytmiin, niin alamme viikonloppusin jopa treenaamaan ja tekemään uusia biisejä. Riffejä on vaikka pässille syöttäs ja homma alkaa olla sellasta leikkaa, liimaa, askartele ja nakkaa lopuksi roskiin juttua! Toivottavasti päästäisi vielä syksyn aikana vetään joku keikkasessio johonki suuntaan. Puhetta on taas ollu, mutta mitään varmaa ei ole! Ja huhuja on vaikka minkälaisia, mutta ainoat viralliset keikat löytyy kotisivujen ´keikat´ kohdasta. Tämän paskempia ei tälläkään kertaa, joten nähellään ja...palaillaan!!

09.03.2005

Uusi vuosi uudet kujeet... Alkaa sitten olla valmista, demon osalta meinaan. Allekirjoittanut seurasi bändinsä uutisointia ja tuli siihen tulokseen, että mahdoton on sittenkin toteutumassa. Eli laulut on kuin onkin kasassa! Tarkennan vielä, että perkeleen hienolta kuulostaa! Vaikkakin tämän demon ”synnyttäminen” onkin ollut tähän asti ehken vaikeinta kaikkien edesottamuksien takia, olen edelleen sitä mieltä, että hyvää kannattaa ja pitää odottaa!! Joo… edellisestä kerrasta onkin sitten aikaa, kun valistin teitä näillä fiksuilla kirjoituksilla, mutta eipä mulla ois ollu mitään sanottavaakaan. Loppuvuosi olikin hiljaista keikkailemisen maailmassa ja aika harvoin kyllä näki kaikkien naamoja yhtä aikaa treeneissäkään. Tälle epäkohdalle oli kyllä syynsäkin… demo oli kesken ja se täytyi nyt saada valmiiksi, jotta voidaan keskittyä ensi kesän eri rientoihin. Joten pojat nauhoitteli sitä! Eipä siinä… bändin ns. markkinointi aloitetaan uusista puitteista, ku saahaan materiaali läjään ja nythän se alkaa olla. Ei meinaan viittiny enää lähetellä kahden vuoden takaisia demoja levy-yhtiöille tahi muillekkaan, ku Teroki on völjyssä ollu jo vuodenpäivät. Tulevaisuuden keikoista vois mainita, että vaikka meillä ei oo vielä hirveesti varaa valita paikkoja missä räimiä, ni joku roti täytyy olla! Niinku edellisessä kirjotuksessa mainittinki, meitä ette tule näkemään (ainakaan vähään aikaan) minkäänlaisissa nollaraja tapahtumissa. Jokseenki meidän yleisö ei viihdy ko. tilaisuuksissa!! IHME!!! Tiiäppä vaikka joku uskalias ottas meiät mölyään johonki perähikiänhumppafestarille, ni ei tarttis kuitenkaan itte järjestää keikkoja ittelle!! Noh… katotaan nyt… ainaki yks keikka vejetään vaikka miten kävis!!! …paitsi nollatoleranssihommia… prkl!! Viime vuoden puolella oli jo puhetta erään nimeltä mainitsemattoman ihmisen kanssa siitä, että hän oli halukas alkaan puhumaan meille jonkilaisia keikkamahdollisuuksia erinäisiltä festeiltä. Toivotaan, että näin käy ja näkisitte meidät ärmymässä kultaisia säveliä kesäyössä!! Odotellaan…Mikseri.net oli ottanut meidätki listoille!!! No eihän siinä mitään ihmeellistä ookkaa… onhan siellä kaikenlaisia bändejä, mutta onpahan ainaki yksi hyvä… tai kaksi, unohtamatta rakkaita ystäviämme Ääniporttia!! Joten kaikki joukolla äänestämään sinne… ja joutuin perkeles!! Oikeestaan tässä onki tärkeimmät tällä erää. yritän sitte taas kirjotella, ku jotaki mielenkiintosta …tai vähemmän sellasta tapahtuu. Eipä tässä tämän pirumpia tälläkään kertaa, joten... Olokaa ihimisiksi!!!!

03.09.2004

Ajatuksia kesästä... onko niitä? Noh jooh. Vissiin se on sitte loppukesää tai syksyä ihan miten vaan! Muistelenpa, että oli tarkotus kirjottaa jo aikasemmin, mutta on ollu niiiin kiirettä ettei oo kerinny. Kerratanpas... Eli juhannushan meni nauhotellessa rumpuja uudestaan nauhalle tämän ikävän ”äksidentin” jälkeen ja ilmeisesti kaikki oli suurinpiirtein tyytyväisiä lopputulokseen, ku meikäki saa vielä kirjottaa tätä tekstiä. Allekirjoittanut käytti koko suunnattoman kesälomansa (1 vko) rumpujen mättämiseen! Heinäkuussa demon nauhotus lyötiin ikäänkuin jäihin, koska huomattiin et treenaus oli jääny vähemmälle ja muutama keikkaki oli tulossa. Keikkasettiä hiottiin hieman ja elokuussa olikin sitte Teron tulikoe. Onneksi suurempia paineita ei esiintynyt, koska keikka oli tutulla Oulujärven ”legendaarisella” Lavalla!!! Vaala Rockin setti vejettiin kyllä sellasella asenteella, että ihan hirvitti itteeki. Yleisö oli kyllä täysillä mukana heti alusta asti ja Teron esiintyminen teki kyllä vaikutuksen niin yleisöön, ku meihin rämpyttäjiinki!! Täytyy kyllä tässävaiheessa ihan herkistyä kiittelemään teitä kaikkia, jotka olitte todistamassa tätä suurenmoista musiikkijuhlaa... vaikka eräs arvostettu ooperalaulaja onki haukkunut meidän musiikin melujätteeksi!!! ...ihan hyvä pointti sinänsä. Meininki oli kyllä meidän mittapuussa vähintäänki mellevän tasoa. Siellä lensi paidat ja kaljat vuoronperään, vaikkaki lämpötila oli n. 2 astetta . Yleisöstä mieleenpainuvimpia huutoja oli, ”PERKELE!”, ”FORE PERKELE!”, ”LISÄÄ PASKAA!” ja ”TÄÄLLÄ ON TIIVISTÄ!”. Näille kahdelle jälkimmäiselle lauseelle ollaan kyllä saatu nauraa niin perkeleesti!!! MAHTAVAA!!! Viikon päästä olikin Oulun vuoro, jossa käytiin Jalometalli festarilla päräyttään puolentunnin setti. Meidän kannalta huonoon ajankohtaan (18.30) ajoittunut keikka meni hyvin, vaikka ihmisten humaluusaste ei vielä ollutkaan meininki tasolla. Suomalainen juro ihminen kun ei osaa pitää hauskaa selvinpäin!!! Jos joku väittää muuta, niin se on PASKAPUHETTA!!!! Muutamaa luottofania lukuunottamatta, aivan vastaavaa meininkiä kun edellisviikolla, ei saatu aikaseksi. Muuten homma toimi hyvin!! Itsehän tykkäsin Oulun meiningistä jopa niin paljo, että rumpupenkkikin jäi sille tielleen! Backstage tarjoilukin oli kohillaan, kun kaksi kaverusta kantoi välittömästi keikan loputtua valkovenäläisiä tarjottimella huoneelle.... TOIMII!!!! Tulevaisuudesta voisi tähän loppuun mainita, että viikonpäästä pitäis astella lauteille Vaalan Urheilutalolla ja mahtaa ollakki sitte vihonviimenen kerta, kun soitetaan jossaki ”nollaraja” tapahtumassa!! Aikaisemmin pari vuotta sitten kun saimme ehkä vähän kyseenalaista mainetta paikallisessa lehdessä komeilleen otsikon ”FORE MOKASI” ansiosta!!!! Minkä perkeleen sille voi jos laulajalta lipsahtaa esiintymisen huumassa sammakko suustaan. Ja sitäpaitsi, se lehti vääristeli alkuperäistä kirjoitusta, olemme poikain kanssa nähneet alkuperäisen! Noh mainetta se on huonokin maine!!!! Loppuvuodelle ei oo vielä varmoja keikkoja, mutta mikäli jotain tapahtuu, niin ne päivitetään kotisivuille. Pari kyselyä on tullu mutta niistä myöhemmin. Demon tekoa jatketaan kuun puolessa välissä kitaroiden nauhotuksella. Katotaan jos saatas kasaan jonkinlainen pätkä Vaala Rockin tapahtumista dvd-formaattiin, mutta siitäki ilimotellaan sitte. Eli tekemistä ois, ku vaa joutas.... Joten... kiitos vielä kaikille, jotka on vaivautunu meitä katteleen ja jopa jaksaneet kuunnella!!!!! Lisää paskaa on tulossa!!!!!! PYSYKÄÄ HEVINÄ!!

14.06.2004

Niin kesää, niin kesää... Taas on aikaa päässy vierähtään kuukaudenpäivät ja kaikkee mukavaa ja vähemmän kiinnostavaa on tapahtunu. Näin, ku rupeen muistelemaan, ni reenattu on ihan kiitettävästi... melkeen joka viikonloppu, eli perheet ovat jälleen olleet ymmärtäväisiä.... ISO kiitos siitä!!! No joo, onhan niitä reenejä vedetty umpikännissäkin, joka nyt ei välttämättä ole se paras asia!!! Voin omaltakohdaltani tunnustaa, että yksinkertaisesti voimat loppui kesken tässä jokunen viikko taaksepäin!!! Ehkä ainut lause mistä poijat olivat ottaneet selvän oli, että ”vittu mä oon kännissä...”. Joten ei välttämättä juuri silloin (jos millonkaan) ole fillit sattunu aivan kohdalleen!!! Lakkiaisjuhliakin (ei omia) tuli otettua naapurikämpän rumpalin kans sen verran, että heräsin sopimoilleen suoraan reeneihin rumpujen takaa. Q´mi soitti puoli kahen maissa, että ”Moro, kahelta reenit!”. Olipa helppo vastata, että ”Joo... Tulukaahan vaan täälläpä mä oon...”. Pääasia, että ilta vedettiin ns. tuubiin!! Mutta mutta, jottei tämä mee ihan läträämiseksi, ni ollaanhan me saatu jotain aikaseksikin!!! Q´mi oli ostanu uuden raiturin, jolla nauhotellaan demo uusiksi!!! Aloittaa ois tarkotus tossa juhannuksen alla. Jos nyt tuosta accidentistä katellaan hyviä puolia, ni saahaanpahan aloittaa ns. kesäsessio, eli kesällä demonteko on huomattavasti hauskempaa, ku talvella. Sitte saahaan tehtyä soundipuolta vieläkin paremmaksi, vaikka ne oli jo helvetin hyvät aikasemmin!! Uudet rummut on hommattu tähän väliin ja luulenpa, että jälki paranee. Ja pientä biisien viilaustakin, on tapahtunut. Joten kaikinpuolin voinemme todeta, että syksyllä saahaan ulos sellanen pläjäys asennusmetallia, että oksat lähtee!!! Sanovat epäuskoset sitte mitä tahansa... Ei kiinnosta!!! Noh, oli niin tai näin.... Meitähän voi tulla kattelemaan Ouluun Jalometalli festarille ja myöhemmin syksyllä tänne ”jokivarren villiinlänteen” Vaalaan!! Tarkotuksena meillä on pitää näillä keikoilla hauskaa ja vääntää helevetillisesti mättöä!!! Kattellaan tässä kesän kuluessa, josko joku haluais meidät johonki vääntämään metallia ja munaamaan ittemme!! Mutta, hyvät ihmiset.... Olokaa ihimisiksi... Palaillaan...

26.04.2004

Memory delayed.... Jumaleishön!!! Viikonloppu meni kuin menikin reisille... Saattaa olla, että vitutuskäyrää nostatetaan vieläkin korkeammalle!!! Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Pari viikkoo sitten oli pääsiäinen ja munat oli maalissa. Pitkät vapaat otettiinki tehokkaasti käyttöön ja reenejä vedettiin vähän joka päivä (muistaakseni). Biisit alkaa rullata Teron osalta jo suhteellisen reippaasti ja ei harjottelu muillekkaa pahaa tee. Sitä vois alkaa jo keikkasettiäki rakentaan. Demolle saatiin räpsäistyä vähä lauluja uusiksi ja nehän toimii... kyllä!! Sitteppä pidettiin viikonlopun yli vähä breikkiä ja annettiin jopa perhe-elämälle jalansijaa. Q´min kans käytiin lauantai illan ratoksi rässäytteleen muutamia soolopätkiä uusiin puihin ja demo eiku paranee... ennen grande finalea!!!! Menneenä viikonloppuna treenailtiin perjantaina ahkerasti ja kipattiinpa muutamat siinä sivussa. Treenit oli (kuulema) lopetettava, ku Q´mi oli katellu basistelija Tupeliksen sikarin tumppausta, joka oli kestäny arviolta n. 5-15 minuuttia. Elikkä normi hommaa.... Mutta biisithän meni ihan kohtuudella, mitä nyt pientä tauon jälkeistä jännitystä oli havaittavissa alkuvaiheessa. Lauantaina otettiin vähä rauhallisemmin soittohommelit, ku Terokin lähti käymään jääkiekon mekassa, eli Oulussa kattelemassa vieläkö ruokakunnassa on paikka varattuna. Tarkotuksena pojilla oli jatkaa laulujen nauhottelua sunnuntaina... (rummun pärinää). Itse suunnistin paikalliseen kattoon suomen lätkäpeliä ja iltahan vierähtiki ihan rattoisasti tappiin asti. JA KATASTROFI ON VALMIS!!! Kello alkoi olla sunnunaina hyvänmatkaa iltapäivän puolella, kun Jacce saapui perheineen käymään kylässä ja ilme kertoi kaiken...Ovelta kuului ensimmäisenä, että ”Haluatko kuulla huonot uutiset?”. Hetken hiljaisuuden vallittua Jacce päätti kuitenkin sivistää minua ja jatkoi uutisointia... Pojathan olivat menneet nauhoitteleen lauluja aivan kuin olivat suunitelleet. Hyvä homma... Jostain kumman syystä Q´min digitaalinen kasiraituri oli päättäny hypätä lattialle sille kuuluvalta paikalta ja helevetin huonolla tuurilla meni kovalevy sököksi ja kaikki, mitä ollaan nauhoteltu n. puolen vuoden ajalla meni sitten siinä!!! Ainakin ensiarvion perusteella se jäi aina jumiin. Voihan perkeleen perkele!!!! Noh, vahinkohan ei kulje kello kaulassa sanotaan. Raituri huoltoon ja toivotaan, että se vika ei sitte ookkaa kovalevyssä ja saatais pelastettua kaikki. Eletään siis kohtuu jännittäviä aikoja. Mutta ei muuta ku... Palaillaan....

30.03.2004

Tapahtuipa eräänä viikonloppuna... Rässäytettiinpä sitten viikonloppuna himppasen heviä ja viinaa!! Perjantaina oli kyllä meininki kohillaan, kun äijät vähän veti meteliä ilmoille, mutta sitähän se on ku rumat miehet rokkaa! Joo, Tero ei sitte päässy osallistumaan reeneihin... oli urpolla kyytiongelmia!?? Mutta annettakoon se hänelle anteeksi, ku ihan tsädissä asti duunailee!! ;). Lauantaina sitte taas rokkailtiin ja henkilökohtaisesti jouduin olemaan mökäöljyn pauloissa, koska muut harrastukset näin vaati. Mut reenithän meni sellasella rutiinilla ettei kyseisellä nautintoaineella ole siihen suurta vaikutusta! Mutta se länträämisestä. Demo hommeleitakin päästiin sitte sunnuntaina laittaan kuosiin. Q´mi ja Jacce teki kitara ”sinffonioita” yhteen virsuun ja kyllähän kuullosti mahtavalle!! Siinä pieni rumpalipoika kuunteli korvat punaisena, kun kitaroita vingutettiin viittäkin kappaletta päällekkäin. Jaccen lähtiessä isolle kirkolle jäätiin Q´min kans rässäileen sooloja muutamaan biisiin ja petskeles, eihän sitä tiiä vaikka minäki ymmärtäsin jotaki sooloista. Nii, jos vaa sormet toimis... Mut saaatiinpa niitäki kuosiin! Mut eipä paskempia!! Eli taas normi viikonloppu. Tällasta se hevi on!!! Palaillaan....

18.03.2004

Tapahtumia keväältä... Päätettiin sitten viikonloppuna, että alettais päivittään uutisia muutenkin, kun uusien tapahtumien osalta. Eli kelataanpas hieman kevään tapahtumia. Se saatiin sittenki,... mitä mä sanoin!!! Tero Laine asteli eräänä iltana reeneihin ja päräytti sellasen mekkalan meikän korviin mikin kautta, että oksat pois. Samalla kertaa Tero vetäs Fear Factoryn biisin ”karaokena” nauhalle ja jumaliste, että passas ku vaarille tekarit! Eli eipä tarvinnu montaa hetkee miettiä, ku mies oli osa metelibändiä nimeltä FORE. Noh, meillähän on demon teko sellasessa pisteessä, että laulut uupuu suurimmasta osasta biisejä tai itseasiassa yksi on viime silausta vaille valmis, mutta hiljaa hyvä tulee. Nauhotus viivästyy aivan sen takia, että Tero tuli bändiin laulajan näkökulmasta katsoen pahimpaan mahdolliseen aikaan, eli biisit on valmiina, mut sanoituksia ei ole. Nyt joudutaan eteneen silleen, että treeniä, nauhalle, treeniä, nauhalle,....etc. Mut näinhän me saadaan ehkä paras tulos. Tuli sitte viime kuussa ostettua hetken mielijohteesta uudet rummut. Tai uudet ja uudet, mut uudemmat, ku edelliset. Ja kyllä lähtee... Mut se siitä. Viime viikonloppuna treenailtiin perjantaina ja maisteltiin ”vähän” siinä samalla.... yllätys sinänsä!! Taisipa kirjoittajallekkin tulla tappi vastaan, ennen kotiin menoa!! Puhumattakaan Jaccesta!! :) Jätetäänpä asiat puimatta. Lauantaina musisoitiin hetki, jotta saatiin Terolta ilma-aukot selälleen ja sen jälkeen mies puhku eka värssyn puolessa tunnissa nauhalle, joka on meinaan suoritus. Treenaus kannattaa, vaikka se onkin lahjattomia varten. Keikka asioista sen verran, että tilauksia on, mut toistaseksi ei olla saatu mitään aikaan. Syy on siinä, et pläjäytetään tuo demo eka narulle, jotta päästään markkinoimaan. Noh, on tässä pientä säpinää käyty muutamien ihmisten kans ja katotaan miten käy. Mut joka tapuksessa me olemme tulossa.... joten STAY TUNED, STAY ALIVE!!! Palaillaan...